Kaamos ja kesäyön valo

Kaamos ja kesäyön valo: Auringon korkeus määrää, milloin tähdet näkyvät

Kaamos ja kesäyön valo eivät ole toistensa vastakohtia vaan saman ilmiön, auringon korkeuden, eri päitä. Utsjoella kaamos kestää noin 51 vuorokautta (Ilmatieteen laitos), ja samalla paikkakunnalla on yötön yö noin 73 vuorokautta. Helsingissä kaamosta ei ole, ja kesäyöt ovat hämäriä mutta eivät täysin pimeitä. Ratkaiseva tekijä on auringon deklinaatio: kesäpäivänseisauksessa +23,6°, talvipäivänseisauksessa -23,6° (Ursa, IAU:n määritelmien mukaan).

Käytännön päätössääntö on tämä: jos auringon keskipiste on yli 18° horisontin alapuolella, taivas on täysin pimeä ja kaikki paljain silmin näkyvät tähdet ovat havaittavissa. Jos se on 12-18° alapuolella, on tähtitieteellinen hämärä, jolloin himmeimmät tähdet eivät näy. Jos 6-12° alapuolella, on nauttinen hämärä, ja jos 0-6° alapuolella, porvarillinen hämärä. Tämä asteikko on sama kaikkialla Suomessa, mutta sen kesto vaihtelee rajusti leveysasteen mukaan.

Miten leveysaste muuttaa hämärän keston

Utsjoki (69,9° N) ja Helsinki (60,2° N) havainnollistavat eroa. Talvipäivänseisauksena Utsjoella aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle ollenkaan: sen korkeus keskipäivällä on -3,4°. Tällöin on porvarillinen hämärä koko päivän, ja tähtitieteellinen pimeys saavutetaan vasta, kun aurinko laskee yli 18° taivaanrannan alle. Utsjoella kaamoksen aikana tämä pimeä jakso kestää jopa 24 tuntia vuorokaudessa, mikäli pilvet eivät peitä. Pääkaupungissa talvipäivänseisauksena aurinko nousee 6,4°:n korkeuteen, ja pimeä jakso on noin 12-16 tuntia.

Keväällä ja syksyllä ero näkyy hämärän pituudessa. Kevätpäiväntasauksena tähtitieteellisen hämärän kesto Utsjoella on noin 2 tuntia auringonlaskun jälkeen ja ennen auringonnousua, Helsingissä noin 1,5 tuntia (Ilmatieteen laitoksen ja Ursan laskelmat). Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä hitaammin aurinko laskeutuu taivaanrannan alle ja sitä pitempi hämärän vaihe on.

Kesäyön hämärä Suomi: mitä taivaalla näkyy

Kesäpäivänseisauksena Utsjoella aurinko on maksimissaan 43,5°:n korkeudella, eikä se laske horisontin alle riittävän alas tähtitieteellisen hämärän saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kesä-heinäkuussa Utsjoella taivas ei koskaan pimene täysin: tähtitaivas on jatkuvasti hämärässä, ja paljain silmin näkyy vain kirkkaimmat tähdet ja planeetat. Helsingissä aurinko laskee kesä-heinäkuussa noin 12° taivaanrannan alle, joten saavutetaan nauttinen hämärä, mutta ei täyttä pimeyttä. Tähtitieteellistä pimeyttä ei Helsingissä kesällä ole.

Käytännössä tähtihavaintojen tekeminen Utsjoella kesällä on mahdotonta, ellei käytä kaukoputkea, jolla voi nähdä kirkkaimpia kohteita hämärässä. Helsingissä kesäöinä voi nähdä kirkkaimmat tähdet (magnitudi noin 2-3) ja planeetat, mutta Linnunrata tai himmeämmät kohteet jäävät näkymättä.

Toimi näin kesäöinä: Valitse havaintokohteeksi kirkkaita planeettoja (Jupiter, Saturnus, Venus) tai magnitudiltaan alle 2 olevia tähtiä. Aloita havainnot aikaisintaan tunti auringonlaskun jälkeen, kun taivas on saavuttanut syvimmän hämäränsä. Vältä pohjoista horisonttia, joka pysyy kesällä kirkkaimpana. Käytä suurennusta, joka kerää valoa, pitkä polttoväli auttaa erottamaan kohteita vaalealta taivaalta.

Kaamoksen vaikutus tähtihavaintoihin

Kaamos Utsjoella (marraskuun lopusta tammikuun puoliväliin) tarjoaa tähtiharrastajalle poikkeuksellisen tilanteen: aurinko ei nouse ollenkaan, joten pimeys vallitsee ympäri vuorokauden. Tällöin tähtien näkyminen ei riipu kellonajasta, vaan ainoastaan pilvisyydestä ja valosaasteesta. Tähtitieteellinen pimeys saavutetaan, kun aurinko on yli 18° taivaanrannan alapuolella. Utsjoella tämä toteutuu kaamoksen aikana jopa keskellä päivää. Tämä on syy, miksi monet tähtiharrastajat suuntaavat Lappiin talvella: ilman keinovalosaastetta taivas on kirkas, ja revontuletkin (tosin tämä opas rajaa ne pois) näkyvät parhaiten.

Helsingissä talvipäivänseisauksena pimeä jakso on noin 12-16 tuntia, ja aurinko nousee matalalle. Tällöin tähtien näkyminen on hyvää, mutta pimeys on lyhytaikaisempaa kuin pohjoisessa. Tähtitieteellinen hämärä saavutetaan, kun aurinko on 12-18° taivaanrannan alapuolella. Helsingissä tämä kestää noin 1,5 tuntia auringonlaskun jälkeen.

Toimi näin kaamosaikana: Suuntaa havaintopaikalle vähintään tunti ennen suunniteltua havaintoaikaa, jotta silmät ehtivät sopeutua pimeään. Valitse paikka, joka on vähintään 10 kilometrin päässä lähimmästä taajamasta, Utsjoella tämä onnistuu helposti, mutta etelässä vaatii suunnittelua. Tarkista pilvikartta Ilmatieteen laitoksen sivuilta ennen lähtöä. Pakkaa mukaan punainen otsalamppu, joka ei häikäise eikä pilaa pimeänäköä.

Hämärän kesto eri leveysasteilla: vertailu

Paikka	Leveysaste	Talvipäivänseisaus (pimeys)	Kesäpäivänseisaus (pimeys)
Utsjoki	69,9° N	24 h (kaamos)	0 h (yötön yö)
Helsinki	60,2° N	12-16 h	0 h (nauttinen hämärä)

Taulukko perustuu Ilmatieteen laitoksen ja Ursan laskelmiin. Huomaa, että Helsingissä kesällä on nauttinen hämärä, ei täysi pimeys.

Käytännön tarkistuslista tähtihavaintoihin

1. Tarkista auringon korkeus. Käytä tähtitieteellistä ohjelmistoa (esim. Stellarium) tai Ilmatieteen laitoksen tietoja. Tähtitaivas on täysin pimeä vasta, kun aurinko on yli 18° horisontin alapuolella.
2. Huomioi leveysaste. Utsjoella kaamoksen aikana tämä toteutuu koko vuorokauden, Helsingissä vain osan yötä. Kesällä Utsjoella täysi pimeys ei toteudu lainkaan.
3. Laske hämärän kesto. Keväällä ja syksyllä hämärä on pitempi pohjoisessa. Tähtitieteellinen hämärä Utsjoella kestää noin 2 tuntia, Helsingissä noin 1,5 tuntia.
4. Arvioi sää. Pilvipeite estää havainnot riippumatta auringon korkeudesta. Tarkista Ilmatieteen laitoksen ennuste.
5. Valitse kohde. Kaamoksen aikana Utsjoella voit havaita himmeitä kohteita (magnitudi yli 5), Helsingissä talvella raja on noin magnitudi 4-5 valosaasteen mukaan.
6. Varaudu valosaasteeseen. Etelä-Suomessa keinovalot rajoittavat himmeimpien kohteiden näkymistä enemmän kuin hämärän kesto. Etsi havaintopaikka Light Pollution Map -palvelun avulla ja vältä kirkkaita taajamia vähintään 20 kilometrin säteellä.
7. Ajoita havainnot oikein. Talvella aloita havainnot aikaisintaan kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, kun taivas on saavuttanut täyden pimeyden. Kaamosaikana pohjoisessa voit havainnoida mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Tähtitaivas Suomessa: vuodenkierto

Suomen tähtitaivas jakautuu käytännössä kolmeen kauteen, jotka määräytyvät auringon korkeuden mukaan. Talvikausi (marraskuu, helmikuu) tarjoaa pisimmät ja pimeimmät yöt. Lapissa kaamos mahdollistaa ympärivuorokautiset havainnot, ja etelässäkin pimeää riittää 12-16 tuntia. Tällöin näkyvissä ovat talven kirkkaat tähtikuviot (Orion, Taurus, Auriga) ja Linnunrata korkealla.

Kesäkausi (toukokuu, heinäkuu) tarkoittaa, ettei täyttä pimeyttä saavuteta Suomessa lainkaan. Lapissa yötön yö kestää yli kaksi kuukautta, ja etelässäkin vallitsee nauttinen hämärä. Havainnot rajoittuvat kirkkaimpiin kohteisiin. Kevät- ja syyskausi (maalis, huhtikuu ja elo, lokakuu) ovat siirtymäkausia, jolloin hämärän kesto vaihtelee nopeasti viikosta toiseen. Syksyllä pimeät yöt palaavat ensin pohjoiseen, keväällä ne katoavat sieltä viimeisenä.

Toimi näin vuodenkierron mukaan: Suunittele himmeiden kohteiden (sumut, galaksit) havainnot talvikaudelle ja varaa havaintopaikka hyvissä ajoin, Lapin suositut kohteet täyttyvät joulu, tammikuussa. Keväällä ja syksyllä tarkista hämärän kesto juuri sinun havaintopaikallesi Stellarium-ohjelmalla, koska erot leveyasteen mukaan ovet merkittäviä. Kesällä keskitty planeettoihin ja kakuispisteisiin, ja käytä havaintoihin suodatinta, joka parantaa kontrastia vaaleata taivasta vasten.

Yhteenveto

Kaamos ja kesäyön valo ovet auringon korkeuden ilmentymiä. Utsjoella kaamos mahdollistaa tähtihavainnot ympäri vuorokauden, kun taes kesällä täysi pimeys puuttuu kokonaan. Helsingissä talvella pimeys on lyhyempi, mutta kesällä nauttinen hämärä sallii kirkkaimpien tähtien näkymisen. Tarkista aina auringon korkeus ja hämärän vaihe ennen havaintoja, ja huomioi valosaasteen vaikutus.