Auringon havaitseminen turvallisesti

Auringon suojaamaton katselu paljaalla silmällä, kiikarilla tai kaukoputkella vaurioittaa verkkokalvoa pysyvästi sekunnin murto-osassa. Auringon UV- ja IR-säteily eivät laukaise kipureseptoreita, joten vaurio tapahtuu huomaamatta (NASA, 2024). Auringon havaitseminen turvallisesti edellyttää aina sertifioitua suojausta tai projisointia, alla oleva päätössääntö auttaa valitsemaan oikean menetelmän havaintotilanteeseen.

Auringon havaitseminen turvallisesti: Valitse menetelmä käyttötarkoituksen mukaan

Jokainen havaintotapa vaatii oman suojausmenetelmänsä. Väärä suojain tai virheellinen käyttö tuhoaa näön pysyvästi. Alla on jaoteltu menetelmät havaintovälineen mukaan.

Paljaalla silmällä katselu

Kun haluat katsoa aurinkoa ilman kiikaria tai kaukoputkea, hanki sertifioitu katseluväline, joka täyttää ISO 12312-2 -standardin (ISO, 2015). Nämä valmistetaan usein Mylar-kalvosta tai mustasta polymeeristä. Aseta suojain silmiesi eteen ja katso sen läpi suoraan aurinkoon.

Vaaralliset menetelmät, älä koskaan käytä näitä:

Aurinkolasit, savulasit, röntgenfilmi, CD-levy
Itse tehty mustattu lasi tai kalvo
Hitsauslasit (poikkeus: numero 14 tai tummempi sopii, mutta on vaikea hankkia)
Peili, vesi tai mikä tahansa heijastava pinta

Kiikarilla katselu

Kiikari kerää enemmän valoa kuin paljas silmä, joten suojain on kiinnitettävä objektiivin eteen. Älä koskaan käytä okulaarikiinnitteistä suodatinta: auringon lämpö rikkoo sen ja polttaa silmän. Hyväksyttyjä etusuojia ovat sertifioitu Mylar-kalvo tai Herschel-kiila, jotka asennetaan objektiivin eteen.

Käyttökelpoinen tapa ilman suodatinta: projisoi auringon kuva kiikarin läpi valkoiselle paperille. Pidä kiikari jalustalla, osoita kohti aurinkoa ja anna kuvan heijastua paperille. Älä katso kiikarin okulaariin.

Kaukoputkella katselu

Kaukoputken aukko kerää valoa satoja tai tuhansia kertoja enemmän kuin paljas silmä. Siksi etusuojain on ehdottoman välttämätön. Sen on peitettävä koko objektiivin aukko, ja se on kiinnitettävä tukevasti.

Hyväksytyt etusuojat:

Herschel-kiila (prisma, joka päästää vain pienen osan valosta)
Mylar-kalvo (metalloitu muovikalvo)
Sertifioitu aurinkosuodatin, joka täyttää ISO 12312-2 -standardin

Vaaralliset menetelmät:

Okulaarikiinnitteinen suodatin (palaminen)
Itse tehty kalvo (epätasainen)
Kaukoputken katselu ilman suojausta (silmä tuhoutuu)

Auringonpimennys

Auringonpimennys on vaarallisin havaintotilanne, koska houkutus katsoa paljaalla silmällä on suuri. Osittaisen pimennyksen aikana suojain on käytössä koko ajan (NASA, 2024). Täydellisen pimennyksen aikana suojan voi poistaa vain kokonaisuuden vaiheessa, jolloin korona näkyy paljaalla silmällä. Heti kun aurinko alkaa paljastua, suojain on laitettava takaisin.

Suomessa viimeisin täydellinen auringonpimennys oli 30.7.2016 (Ursa, 2016). Seuraava täydellinen pimennys Suomessa on 21.8.2045, ja sen kesto on noin 2 minuuttia (Ursa, 2020). Tämän jälkeen seuraava on 3.9.2081, kesto noin 3 minuuttia (Ursa, 2020). Osittaisia pimennyksiä näkyy Suomessa useammin: 29.3.2025, 12.8.2026, 2.8.2027 ja 26.1.2028 (Ursa, 2026). Rengasmainen pimennys nähdään 1.6.2030 (Ursa, 2026).

Turvalliset tavat seurata pimennystä:

Sertifioitu aurinkosuodatin silmien edessä
Projektiomenetelmä (reikäkamera, kaukoputken tai kiikarin projisointi paperille)
Suora katselu paljaalla silmällä vain täydellisen pimennyksen kokonaisuuden vaiheessa (korona)

Vaaralliset tavat, älä koskaan käytä:

Katselu paljaalla silmällä osittaisen pimennyksen aikana
Kiikari tai kaukoputki ilman etusuodatinta
Kamera tai älypuhelin ilman suojausta
Peili, vesi tai heijastava pinta
Lapset ilman aikuisen valvontaa (Ursa, 2024)

Auringonpilkut

Auringonpilkut ovat auringon pinnan tummempia, viileämpiä alueita. Niitä voi havaita vain suojaimen läpi. Pilkkujen määrä vaihtelee 11 vuoden syklissä. Sykli 25 alkoi joulukuussa 2019, ja aktiivisuusmaksimi on vuoden 2025 tienoilla (NASA, 2024). Päivittäisen auringonpilkkuluvun julkaisee NOAA/NCEI (NOAA, 2026). Kansainvälinen päivittäinen pilkkuluku (ISN) on saatavilla Ursan sivuilla (Ursa, 2026).

Auringon korkeus Suomessa

Auringon korkeus taivaalla vaikuttaa siihen, kuinka paljon valoa ilmakehä sirottaa. Mitä matalammalla aurinko on, sitä enemmän valoa vaimenee, mutta suojain on silti aina tarpeen. Helsingissä kesäpäivänseisauksena 21.6. aurinko on noin 57° korkeudella, talvipäivänseisauksena 21.12. noin 10° (Ilmatieteen laitos, 2024). Pohjoisimmassa Lapissa kesäpäivänseisauksena korkeus on noin 47° (Ilmatieteen laitos, 2024). Auringon nousu- ja laskuajat vaihtelevat päivittäin ja paikkakunnittain; tarkat ajat saa Ilmatieteen laitoksen almanakasta (Ilmatieteen laitos, 2026).

Päätössääntö: valitse menetelmä tilanteen mukaan

Tilanne	Menetelmä	Suojain
Haluat nopeasti katsoa aurinkoa	Sertifioitu aurinkosuodatin (ISO 12312-2)	Kyllä
Sinulla on kiikari	Etusuodatin objektiivien edessä tai projisointi	Kyllä (suodatin tai projisointi)
Sinulla on kaukoputki	Etusuodatin objektiivin edessä (Herschel-kiila, Mylar)	Kyllä
On auringonpimennys	Sertifioitu suodatin tai projisointi; täydellisessä pimennyksessä korona ilman suodatinta	Kyllä (paitsi korona)
Haluat nähdä auringonpilkkuja	Sertifioitu suodatin kaukoputkessa tai kiikarissa	Kyllä

Jos olet epävarma, käytä projisointia. Se on ainoa tapa katsoa aurinkoa ilman suodatinta turvallisesti: heijasta auringon kuva valkoiselle paperille kaukoputken, kiikarin tai reikäkortin avulla. Älä koskaan katso suoraan okulaariin.

Tärkeimmät turvallisuussäännöt

Älä koskaan katso aurinkoon paljaalla silmällä ilman sertifioitua suodatinta.
Älä koskaan käytä kiikaria tai kaukoputkea ilman etusuodatinta.
Älä koskaan käytä itse tehtyjä suodattimia, aurinkolaseja, savulaseja, röntgenfilmiä, CD-levyjä tai hitsauslaseja (poikkeus: numero 14).
Älä koskaan käytä okulaarikiinnitteistä suodatinta, se voi palaa ja vaurioittaa silmää.
Auringonpimennyksen aikana lapset tarvitsevat aikuisen valvonnan (Ursa, 2024).
Täydellisen pimennyksen aikana suodatin poistetaan vain kokonaisuuden vaiheessa; heti kun aurinko alkaa paljastua, suodatin laitetaan takaisin (Ursa, 2024).
Projisointimenetelmässä älä katso kaukoputken tai kiikarin okulaariin, vaan heijasta kuva paperille (Ursa, 2024).